Loppiainen on kääntynyt iltaan ja huomenna olisi luvassa se todellinen paluu arkeen. Pelkkä ajatuskin saa neliraajajarrutuksen päälle...miten sitä ikinä saa itsensä aamulla hereille ja ylös sängystä? Pirteä peipponen sieltä vällyjen välistä tuskin nousee mutta nousisi nyt edes joku pieni harmaavarpunenkin. Väsymykseni ei joudu pelkästään nyt mistään univajeesta vaan kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsivänä mulla on selkeästi olleet arvot taas päin honkia jo useamman viikon, eikä pieni annoksen nosto ole ainakaan vielä tuottanut toivottavaa muutosta olotilaan. Tällä hetkellä tämä väsymys on sellaista ihmeellistä...sängystä nouseminen tuntuu ihan ylivoimaiselta tehtävältä, mutta kun ylös pääsee niin helpottaa. Iltapäivällä tulee se hetki kun kannattaa pysyä mahdollisimman kaukana vaakatasosta, muuten lamput pimenee alta aika yksikön. Tänään aamulla siellä peiton uumenissa vannoin, että menen aikaisin nukkumaan. Samalla mietin, että olisiko jotain muita juttuja mitä voisi siinä sänkyyn mennessä ottaa huomioon jotta unen laatu ja määrä paranisivat. Mulla on se paha tapa että otan koneen sänkyyn ja siinä ennen unta vielä surffailen netissä. Tietäähän sen, että sekin paha tapa vielä stimuloi aivoja eikä auta rauhoittumisessa. Tänään olisi nyt sitten tarkoitus jättää kone olohuoneeseen. Tämän lisäksi päätin käydä illalla ennen nukkumaan menoa lämpimässä, rentouttavassa suihkussa ja hemmotella itseäni ihanilla, hyväntuoksuisilla tuotteilla ennen kuin solahdan vastavaihdettuihin puhtaisiin lakanoihin. Taidampa vielä päästää makuuhuoneeseen hetken aikaa raikasta pakkasilmaa, sillä mikään ei ole niin ihanaa kuin viileät, puhtaat lakanat.
Tänään on täydellinen päivä kokeilla joululahjaksi saamiani L´Occitanen tuotteita. Rakas ystäväni englannista tiesi minun fanittavan kysistä merkkiä lähetti minulle boxillisen ylellisyyttä.
Suihkuyöjy oli minulle uusi tuttavuus ja sitä olen jo ehtinyt käyttääkin. Se muuntautuu kevyesti vaahtoavaksi joutuessaan kosketuksiin veden kanssa ja jättää ihon ihanan pehmeäksi ja hennosti mantelilta tuoksuvaksi.
Tänään kokeilen uutta Cherry Blossom suihkugeeliä.
Käsi- ja jalkavoide, nämä L´Occitanen klassikot ovat olleet mulla käytössä jo ennenkin ja parempia saa kyllä hakea!
25% Sheaa mulla on päivävoiteena mutta Body Creamiin en ole vielä tutustunut. Paksua ja ihanaa, uskoisin!
Ja tämä sitruksinen tuoksu varmaan herättää prinsessan aamulla :) Aika voimakas tuoksu, en ihan iholle laittaisi, eli huonetuoksuksi varmaan päätyy.
Nyt sanoista tekoihin ja ääntä kohden... Hyvää yötä, kauniita unia ja tsemppiä sinullekin töihinpaluuseen mikäli olet saanut lomalla lötkötellä tähän päivään asti!
Jännityskakka koputtaa boksereissa ja stressi alkaa puskemaan päälle...en tahdo oikein vieläkään todeksi uskoa että olen oikeasti lähdössä! Paljon on vielä hoidettavaa ennen matkaa joten monessa postauksessa tullaan tässä kuukauden aikana vielä tätä käsittelemään mutta jospa nyt vähän avaisin suunnitelmia tulevasta reissusta.
Meitä on siis lähdössä matkaan ystäväporukka, 7 ihmistä joista kaksi on lapsia. Ensimmäinen ajatus matkasta taisi syntyä viime syys- lokakuun tietämillä ja aika nopeasti asiat siitä etenivätkin varausvaiheeseen. Mä olen aina ajatellut että nuo Karibian luksusristeilyt ovat jotain sellaista, mistä me tavalliset nenänkaivajat voimme vain haaveilla. Matkatoimistojen hinnat 7pvän risteilystä lentoineen pyörivät siinä 4000e hujakoilla, mikä vaan vahvistaa aiempaa käsitystäni. Mentyämme Royal Caribbeanin sivuille huomasimme, että varsinaisen risteilyn hinnat pyörivät kuitenkin aikalailla samoissa kuin vaikka viikko Teneriffalla, joten jos vain löytyisi myös kohtuulliset lennot Miamiin, niin matka voisi olla hyvinkin mahdollinen. Laivallahan kaikki syöminen ja juominen on ilmaista alkoholia lukuunottamatta.
Siinä sitten joitain viikkoja silmät kierossa surffailtiin etsimässä sopivaa risteilyajankohtaa, lentoja, varmistelimme vapaita töistä...vertailua, pähkäilyä, turhautumista...aika kovaa hommaa. Monta lentoakin meni siinä sivu suun ennen kuin saatiin tehtyä päätös..Eikä se ole enää ihan helppoa saada seitsemää ihmistä samaan koneeseen ja lasten takia koittaa pitää lentoajat edes hivenen inhimillisinä.
Mutta Hey, finally we made it...tehtiin päätös että lähdetään..säästettiin hieman ottamalla 6pvän Läntisen Karibian risteily seitsemän päivän sijaan (500e/hlö).. löydettiin lennot ja maksettiin etukäteismaksu risteilystä mikä oli 100e per pää. Tämä tosiaan oli joskus syyskuussa muistaakseni ja tänään 4.12015 olisi ollut meidän risteilyjen loppusumman deadline, eli maksuaikaa on. Itse maksoimme loput pois tossa viikko sitten. Siinäkin meinas tulla hätä, kun maksut eivät menneet ensin läpi vaan systeemi herjas että oli muka väärät luottokorttien numerot... Onneksi vika korjautui saman päivän iltana ja maksu onnistui ilman että olisi pitänyt alkaa soitteleen jenkkeihin tai muuta.
Lennot löysimme travelstartin kautta lennot Miamiin. Jahkailujemme takia olivat hinnat kivunneet sinne vähän alta 700e. Operoijina toimivat Air France ja Delta airlines ja meillä on yksi välilasku Pariisissa. Ihan hyvä että saa välillä vähän venyttää jalkoja.
Miamissa meillä on kolme päivää aikaa ennen risteilyn alkua. Saavumme perille illalla ja ensimmäiseksi yöksi olemme varanneet hotellin läheltä kenttää. Seuraavana aamuna olisi tarkoitus vuokrata auto ja ajaa Orlandoon (n.4h) josta olemme varanneet yhdeksi yöksi hotellin. Siellä ilta shoppailtaisiin ja aamulla suunnattaisiin Universal Studioille Harry Potter-maailmaan. Tämä on lähinnä lasten unelmien täyttymys, mutta ihan varmasti se tulee olemaan mieletön elämys myös meille aikuisille. Sieltä sitten illalla tarkoitus ajaa suoraan Fort Lauderdaleen mistä laivamme lähtee ja yöpyä vielä viimeinen yö siellä yhdessä hotellissa.
Valitsimme siis 6pvän Läntisen Karibian risteilyn johon kuuluu kahden täyden meripäivän lisäksi pysähtymiset ja päivän vierailut Keyman saarilla, Jamaicalla ja Haitilla.
Nuo saaripäivät ovat varmaan elämys itsessään, mutta ei laivaltakaan tekemistä puutu...siellä pitäis olla lukuisien baarien ja ravintoloiden lisäkis mm.kiipeilyseinä, lainelautasimulaattori, minigolf, luistelurata, kuntosali, lukuisia uima-altaita, teatteri, kauneussalonki jne...
Kuuden päivän risteilyyn kuuluu kaksi formal night-iltaa, jolloin miehet pukeutuvat tummiin pukuihin ja naisilla on iltapuvut. Oma musta iltapukuni tykötarpeineen on onneksi jo löytynyt ettei sitä tarvitse murehtia mutta muuten kaikki tuo vaatepuoli ja pakkaaminen murhettaa...miten ikinä saa 20kg mahtumaan kaikki kun tyhjää tilaa pitäisi myös laukkuun jäädä...entä missä vaatteissa täältä lähtee mahdollisesta pakkasesta ja päätyy toivottavasti Miamin yli +20c lämpöön...
Tällaisia suunnitelmia, mutta kuten sanottu niin monta asiaa on vielä ennen kuin koneessa istutaan: Pitää anoa maahantulolupa jenkkeihin, ottaa ab-hepatiittirokotteen boosti ihan tässä lähipäivinä, varmistaa ja maksella vielä meidän hotelleja..miettiä mahdollisia retkiä saarille, varata etukäteen niitä lippuja Universaleille, hankkia yhtä jos toista...
Se täytyy sanoa, että kyllä tällaisesta Tee-se-itse-matkasta on aivan hemmetisti työtä ja päänvaivaa eikä meidän ryhmän suuri koko myöskään auta asiaa...eli jos ei olisi rahasta puutetta niin kyllä matkatoimiston kautta tehdyt varaukset ovat vaan niin helppoja..mutta ehkä tätä kaikkea katsoo eri fiiliksellä siinä vaiheessa kun vihdoin vilkuttaa siellä laivan kannella.
Mutta ah, kyllä mä niin tätä matkaa odotan...tästä tulee once in a lifetime-elämys ihmiselle joka ei ole koskaan matkustanut missään näin kaukana!
Hyvää Uutta Vuotta ihmiset! Joulu meni ja vuosi 2014 saatettiin onnellisesti päätökseen. Kauheasti on ajatuksia ja postattavaa, mutta mun on aloitettava palaamalla vielä hieman jouluun. Haluan jakaa kanssasi sen hetken, jolloin minun sydämeeni syttyi joulu...sen hetken, mikä liikutti minua enemmän kuin mikään muu tänä jouluna... Oli aaton aatto ja mä olin lähdössä kauppaan hakemaan vielä viimeisiä ruokajuttuja. Törmäsin tossa pihalla samassa kerroksessa asuvaan iäkkääseen herraan. Välillä hänen kanssaan aina tällä tarvoin törmäillään ja usein sana kaksi vaihdetaan säästä tai muusta. Viime vuoden syksyllä hän menetti vaimonsa ja muistan silloin joulun alla käyneeni koskettavan keskustelun hänen kanssaan. Tässä herrassa on jotain niin liikuttavaa...hänen silmissään ja koko olemuksessaan. Viimeisenä äitienpäivänä ennen hänen vaimonsa poismenoa näin ikkunasta miten hän oli käynyt jossain poimimassa kimpun valkovuokkoja rakkaalle vaimolleen. No, mutta takaisin aaton aattoon...Törmäsin siis häneen tuossa kujalla...minä menossa kauppaan, hän tulossa hautausmaalta. Kävimme erittäin koskettavan keskustelun siitä, miten joulu on herkkää aikaa mutta hän on tavallaan tottunut osaansa..miten tytär tulisi joulun jälkeen pohjoisesta häntä katsomaan..miten hautausmaallakäynti on tärkeää, mutta sen kynttilän voi sytyttää koska vaan ja missä vaan jos ei hautuumaalle pääse... Siinä jutellessamme kuulin yhtäkkiä itseni sanovan "Saanko minä halata sinua?". Ja siinä me halattiin ja toivoteltiin rauhaisat joulut ennen kuin jatkoin matkaani. Mä en ole mikään naapuruston hyvänhengen luoja enkä se, kuka soittelisi seinänaapurin ovikelloa lainatakseen sokeria...Nyt kuitenkin siitä lähtiessäni tiesin välittömästi mitä haluan tehdä... Ostin kaupasta kauniin jouluisen lahjapussin ja sinne pullon glögiä ja suklaarasian. Kotona pakkasin mukaan vielä niitä aikaisemmin ylistämiäni keksejä joiden reseptiä en vielä tänne ehtinyt laittaa. Olin ajatellut keksit veljelleni, mutta nyt ne vaihtoivat lennossa omistajaa...Tämä ihana naapurini ei varmana ole pitkään aikaan saanut mitään itseleivottua herkkua... Sinne minä sitten painuin..naapurini oven taakse soittamaan ovikelloa. Hieman hämmentyneenä hän avasi oven. "Anteeksi että sinua tällä tavalla vielä häiritsen, mutta minulle tuli niin lämmin olo jutellessamme tuossa ulkona, että minä halusin muistaa sinua tällaisella pienellä lahjalla" sanoin. "Voi mitä sinä...tuossahan on aivan liikaa...Kyllä sinä olet ihana ihminen kun tällä tavalla tällaista vanhaa miestä muistat" sanoi hän... Ja taas me halattiin... Ja mä leijuin metrin ilmassa koko päivän...ja mun sydämeeni oli tullut joulu. Tästä joulussa on kysymys...välittämisestä..siitä että laittaa hyvää kiertämään.. En edes ajatellut että tämä tarina enää tästä jatkuisi. Olin joulunpyhät pois kotoa ja kotiuduin vasta lauantai-iltana. Ale-mainosten seasta löysin taitetun, kirjoituskoneella kirjoitetun kirjeen... (hei voi ihanuus...kuka enää tänä päivänä omistaa kirjoituskonetta...<3 ) "Hyvää Uutta Vuotta 2015 Sinulle naapuri, josta en tiedä edes etunimeä ja vielä kerran sydämellinen kiitos ihanasta yllätyksestä juuri joulun edellä. Olin luullut ettei jouluenkeleitä enää ole, mutta onhan niitä ainakin yksi minun kohdalleni. Olet ilmeisesti sisäistänyt tämän nykyisen tietoiskun "Lupa välittää". Olen kokenut tämän aitona hyvän tahdon eleenä, koska sinulla ei tähän ollut mitään selitettävää syytä. Vieläkin, onnea ja menestystä tulevalle vuodelle ja kaikkea hyvää elämääsi." Lopussa oli hänen käsinkirjoittamansa allekirjoitus... ...ehkä tämä pieni joulutarina sai sinutkin liikuttumaan ja miettimään, miten pienillä teoilla on joskus suuri merkitys <3
Huh heijaa... Ulkona sataa ja myrskyää... Tällaisella koiranilmalla kaipaa jotain maukasta keittoa lämmittämään vatsanpohjaa. Jokunen aika sitten nappasin muistaakseni K-kaupan ruokalehdestä nopean ja helpon bataattisosekeiton ohjeen jota hieman itse tuunailin enemmän oman suun makuiseksi. Tänään olin sen verran poikki kun kotiuduin, etten ihan kauheasti jaksanut kotihengetärtä hellan ääressä leikkiä, joten tämä varsin näppärä bataattisosekeitto sopi erittäin hyvin kuvaan. BATAATTISOSEKEITTO
800g valmista bataattisosetta 2tlk kookosmaitoa 2 limen mehu 3 rkl chilitahnaa (samba olek tms.) 1/4 pkt. voimakasta koskenlaskijaa mustapippuria suolaa persiljaa päälle aurajuustomuruja Sekoita kaikki ainekset kattilassa ja kuumenna. Viime lauantaina innostuin pitkästä aikaa myös leipomaan. Inspiraatio tuli siitä kun sain töissä maistaa taivaallisia itsetehtyjä keksejä joissa oli seassa karpaloita ja suklaata. Mä en ole mikään keksi-ihminen, mutta ne veivät kyllä kielen mennessään. Kekseissä oli ihana toffeen vivahde minkä arvelin tulleen fariinisokerista ja ne olivat sopivasti sellaisia "hampaisiin tarttuvia" rakenteeltaan. Aloin heti suunnittelemaan, että tänä vuonna en tekisikään piparitaikinaa vaan perinteisten piparien sijaan leipoisinkin lahjaksi niitä keksejä. En saanut käsiini heti näiden keksien reseptiä, mutta surffailtuani netissä löysin monta keskenään hyvin samantyyppistä ohjetta ja otaksuin että ei ne kovin paljon ainakaan poikkeaisi näistä maistamistani kekseistä. Tällaisia siis kokeilin: SUKLAA-KARPALOKEKSIT
100g valkosuklaata 100g tummaa suklaata 100g kuivattuja karpaloita 150g voita 1 1/2 dl ruokosokeria 1 1/2 dl fariinisokeria 2 kananmunaa 5.5 dl vehnäjauhoja 1tl leivinjauhetta 1/2 tl soodaa 1tl vaniljasokeria 1/2 tl ruususuolaa Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen vatkaten. Rouhi suklaat karkeaksi rouheeksi. Sekoita leivinjauhe ja sooda osaan jauhoista ja lisää seokseen. Lisää loput jauhot ja muut kuivat aineet seokseen. Vaivaa tasaiseksi ja laita toviksi jääkaappiin viilenemään.
Pyöritä taikinasta noin lihapullan kokoisia palloja leivinpaperin päälle ja litistä niitä hieman kädellä. Yhdelle pellille ei kannata laittaa kuin 9 keksiä sillä ne leviävät uunissa. Paista 200c n.12min.
Uuniin menossa
Ihan hyviä näistä tuli, varsinkin kun saivat kunnolla jäähtyä seuraavaan päivään. Niin paljon en näihin kuitenkaan ihastunut, ettenkö odottaisi niiden alussa mainitsemieni taivaallisten keksien ohjetta. Luvassa siis vielä uusi keksipostaus myöhemmin :)
Tämä talviaika on ainakin mun iholle ainakin sellaista ongelmallista aikaa. Kärsin couperosasta ja ihoni reagoi niin kylmään, kuumaan kuin stressiinkin. Eteenkin posket ovat mulla se alue, mikä on pahimmillaan tosi punainen ja ärtynyt. Erilaisia tuotteita on tullut kokeiltua, viimeisimmäksi apteekin La Roche-Posayn seerumia ja voiteita. En voi kuitenkaan sanoa että niistä olisi mistään ollut mitään nähtävää hyötyä. Mitä tulee ehostukseen, niin minuutit ovat aamuisin sen verran kortilla että se mitä tekee on tapahduttava todella pienellä vaivalla ja nopeasti. Ripsienpidennykset ovat olleet pitkään se pelastus, sillä meikittäkin kasvoilla on ollut niiden ansiosta hieman eloa. Nyt kun niitä ei ole, joutuu peilin edessä pakostakin viettämään hieman aikaa.
No makeup selfie
BB-voiteet ovat kai yleisesti jo vähän menneen talven lumia, mutta mun on pakko tässä hieman hehkuttaa, sillä olen vihdoin ja viimein löytänyt itselleni sopivan BB:n ja oheistuotteet. Mä olen pahemmanluokan purkkihamsteri ja wc:n hyllyni pursuavat kaikenlaisista kokeiluista. BB-voiteitakin on tullut kokeiltua useita...Estel lauder, La Roche, L´occitane... Tuosta L´occitanesta tykkäsin ja pari putelia tuli sitä käytettyäkin, mutta musta tuntui että se härskiintyi nopeasti, tai mitä lie tapahtunut, mutta voiteen mukana alkoi tulla puristettaessa aina nestettä vaikka sitä kuinka ravisteli ennen käyttöä. Jokunen aika sitten ystäväni kertoi ostaneensa Lumenen BB:n ja kehui sitä. Satuin vielä näkemään kun hän laittoi omaansa ja huomasin eron silmieni edessä. Sen jälkeen marssin itse Stockalle (sieltä kyllä aina saa niin loistavaa palvelua) ja sanoin kaipaavani väsyneelle iholleni jotain heleyttä ja raikastusta. Päädyin ostamaan tuon Bright Now vitamin C BB:n lisäksi samaan sarjaan kuuluvan seerumin ja moisturizing & illuminating primerin, jota sekoitan pienen tipan BB:n joukkoon lisää heleyttä tuomaan. Seerumissa itsessään on myös selkeästi hieman jotain helmiäistä mukana.
Näitä olen nyt käyttänyt ja ilokseni voin todeta, että mun ihon kunto on silminnähden parantunut. Myös ympärillä olevat ihmiset ovat sanoneet samaa. Mä en ole oikein koskaan arvostanut Lumenen tuotteita joten olen todella positiivisesti yllättynyt. Ja onhan se ihan tervetullut asia myös, etteivät tuotteet laihduta liiemmin kukkaroakaan.
Kävin eilen ostamassa uuden satsin seerumia ja BB:tä. Lisäksi bongasin Sokkarilta lahjalaatikon, missä päivävoiteen hinnalla sai lisäksi myös puhdistusvaahdon. Niitä testasin heti ja hyviä olivat nekin! Bonuksena ihana sirtuksinen tuoksu.
Samalla tässä kun kosmetiikasta hehkutellaan, lisään kuvan myös mun lempihiustuotteista. Ihanan tuoksuinen seerumi, vaha ja hiuspuuteri. Mulla on tosi karkeat hiukset ja tuo seerumi tuo kivaa pehmeyttä. Hiuspuuteri taas kuohkeuttaa ja sitä kun laittaa vahan sijaan, niin seuraavana aamuna hiukset eivät ole heti ihan likaiset ja tahmaiset, vaan tarvittaessa pystyy pitämään välipäivän hiustenpesussa.
Huoh... Miten tämä muuten niin ihana joulunaika taas kirvoittaakin nämä yksinäisyyden tunteet voimakkaasti esiin... Nyt kun voisi sen oman mussukan kanssa tunnelmoida kynttilänvalossa viltin alla paossa kylmää ja pimeää.. (joo joo, tais mennä liian siirappiseksi mutta kumminkin...) Toissapäivänä jouluostoksillakin tuntui että jokapuolella törmää pariskuntiin jotka posket hehkuen suunnittelevat lahjoja kummilapsille ja anopeille. Duunissa taas kun kyseli lapsilta, mitä he joulupukilta toivovat lahjaksi, olin itse valmis huutamaan että Rakas joulupukki, unohda nyt hyvä ukki ne villasukat ja anna mulle MIES!!! Eipä ole tosiaan ihan helppoa löytää aikuisten maailmassa (kieltäydyn käyttämästä sanaa vanha) sitä omaa mielitiettyä, se on kyllä tullut todistettua. Pettymyksiä ja haavoja sinne sydämen tietämille on kerääntynyt enemmän kuin laki sallii. Kyllä mä olen itseänikin katsonut peiliin, niin ulkoisesti kuin sisäisestikin ja miettinyt moneen kertaan että mistä ne kaikki johtuvat, mutta mitään yksiselitteistä vastausta en ole löytänyt...Kuuta en taivaalta tavoittele mutta kuka tahansa ei kelpaa. Jokaisen pettymyksen jälkeen tulee myöskin koko ajan varovaisemmaksi. Ei silti, silloin kun kolahtaa niin kyllä mun suojamuurit niin valahtaa nilkkoihin ja antaudun tunteen vietäväksi. Mä olen pitkään ollut ystäväpiirissäni miltei se ainut sinkku ja baareissa juokseminen on jäänyt hyvinkin vähälle. Ei sillä, että uskoisin niiden olevan se paras paikka kohdata, mutta en enää jaksa uskoa siihenkään että se oikea minut kassajonostakaan löytäisi ja mukaansa kaappaisi. Viimeaikoina muutama ystävä on kanssa sinkkuuntunut ja periaatteessa nyt saisi helpommin seuraa lähteä ihmisten ilmoille pyörähtämään, mutta senkin olen huomannut että kynnys lähteä on jännällä tavalla noussut korkeammaksi. Tuntuu väkinäiseltä heittää klänninkiä päälle ja lilaa luomiin..laittaa tutkaa päälle ja lähteä metsälle *nauraa* Lievästi puumamainen fiilis vaikka kaukana olen vielä leobardikuoseista eikä nuo nuoremmat miehet ole alkaneet vielä miellyttämään liikaa silmää. Jossain sitä on kuitenkin oltava näkyvillä, sillä vieläkään ei tulla kotoa hakemaan. Siksipä myös tuo nettitreffailun maailma on tullut jollain tavalla tutuksi. Ei muuten ole ihan huonoitsetuntoisten maailma sekään...raakaa peliä, kun sinua julkisesti arvostellaan ja myös se, että itse joutuu hakemaan niitä mahdollisimman suoria mutta korrekteja tapoja sanoa, että nyt ei kyllä kemiat kohtaa sitten alkuunkaan. Äkkiä tuolla oppii erottamaan jyvät akanoista... Valitettavan suuri osa yhteydenotoista on luokkaa mappi Ö..."Oi mitkä huulet, noilla otat varmaan ihanasti poskeen" ja muuta mieltäylentävää...Niihin en edes vaivaudu vastaamaan. Sitten on näitä: "Moikka, mitä puuhaat?" -Well, just lähdössä hoitelemaan asioita. "Nooh, koskas me hoideltais toisiamme?" Näiden kohdalla sitä miettii, et mitä ne sanois jos pokerina laittaisikin, että tässä kuule osoite, tuu käymään ni pannaan asioihin vähän vauhtia! Monta mukavaakin ihmistä olen tavannut. Kylmä tosiasia on kuitenkin se, että kun pelkkä mukava ei riitä. Siinä toisessa kun on oltava vielä se selittämätön X-factor, mikä joko on tai ei ole ja jos se puuttuu niin homma menee kättelyssä velvollisuuden suorittamiseksi. Ihania ihmisiä, hyviä tyyppejä, mutta ystävinä. Nämä ovat heitä, joille olen itse joutunut tuottamaan karun pettymyksen. Tietäen miten pahalta se tuntuu, olen koittanut toimia mahdollisimman korrektisti, toista loukkaamatta. Ja sitten ovat he, jotka ovat saaneet omat sukkani pyörimään jaloissa ja joihin olen ehtinyt ihastumaan, mutta tunne ei valitettavasti ole ollut moleminpuoleinen. Silloin täytyy itse niellä se karvas pettymys. Se täytyy tähän kohtaan todeta, miten paljon on niitä miehiä (ja varmaan naisiakin), jotka hoitavat tämän lopetuksen toisen kannalta erittäin kurjalla tavalla, eli yksinkertaisesti vain lopettamalla soitot ja muun yhteydenpidon. Toisen pitää vain päätellä ykskaks yllättäin, että tämä oli varmaan sitten tässä. Siitä olen itse ainakin koittanut aina pitää kiinni, että jos joku alkanut viritelmä on vietävä päätökseen, teen sen sillä tavalla että koska tahansa voidaan törmätä kadulla, katsoa silmiin ja reilusti tervehtiä ilman paskaa oloa ja katkeruutta. Huh heijaa...tulikohan tästä nyt joku kauhea katkeroituneen vanhanpiian paatospuhe??? Se ei missään nimessä ollut ainakaan tarkoitus...Piti vaan todeta, että ihmisenkaipuu vaivaa tälleen joulun lähestyessä eikä sen oman rakkaan löytäminen ole ihan piece of kakku :) Rakas joulupukki...tahtoisin miehen :)
Olo on juuri sellainen kun tässä kohtaa kuuluu ollakin.. -vatsa täynnä hyvää ruokaa (tottakai syömässä pitää ostosreissun päätteeksi käydä, ettei vallan näänny pois), jaloissa tuntuu kävely...kynttilät sytytetty, sohvalla viltin alla, kupillinen glögiä vieressä bloggailen täällä menemään... Sunnuntaiangstista ei tietoakaan! (siis se on se maanantaimörkö mikä alkaa kiusaamaan jo sunnuntaina..mulla ainakin kovin usein.)
Mitään villiä Visat vinkuu ja naapurit ovat kateellisia-ostosreissua ei ollut tarkoituskaan tehdä. Tänä vuonna meinaan selvitä hyvinkin pienin lahjaostoin...less is more- meiningillä. Rakastan lahjojen antamista ja on ihanaa löytää sellaisia juttuja mistä tietää jonkun tietyn ihmisen todella pitävän. Sen takia hieman on vaikeaa koettaa pitäytyä lahja per pää ajatuksessa. Nyt on kuitenkin koitettava karsia menoista jotta saisi rahaa säästöön. Olen nimittäin lähdössä helmikuun alussa risteilemään läntiselle Karibialle ja vaikka se toteutetaankin kokoamalla koko reissu erillisistä palasista (siis lennot, risteily ja hotellit Miamissa kaikki erikseen eikä matkatoimiston kautta) niin kyllä sen eteen säästämään joutuu. Takaisin ostosreissuun...Tapahtuuko teille muille koskaan sitä että menee etsimään lahjaa toiselle ja hyllyt suorastaan pursuavat kivoja juttuja itselle? Mulle tuntuu aina käyvän niin. Nyt sain suht hyvin vastustettua kaikkia herätekutsuhuutoja, mutta niitä pakollisia ostoja, kuten se ripsari, oli muutamia. Käväistiin Turussa hämeenkadulla sijaitsevassa sisustusliike Sellofaanissa. Kaikkien ihanuuksien keskeltä löysin lahjaksi valokuvakehykset, mitkä sopivat lahjan saajan tyyliin täydellisesti. Sieltä tarttui omaan haaviin ihana korkea kynttiläjalka. Olen tuollaisesta haaveillut jo kauan ja nyt kun jokunen aika sitten ostin olohuoneeseen pitkän senkin, niin vihdoin kynttiläjalalle on myös paikka.
Sokokselta oli ihan pakko ostaa kaneli-appelsiinikahvia... voi Fazerina mikä tuoksu! Musta on tullut niin vanha, etten enää kestä juoda kahvia illalla menettämättä yöuniani...siksi en vielä osaa sanoa onko maku yhtä hyvä kuin tuoksu. Huomenna makustellaan paremmin!
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)