lauantai 3. tammikuuta 2015

Pieni tarina välittämisestä...

Hyvää Uutta Vuotta ihmiset!

Joulu meni ja vuosi 2014 saatettiin onnellisesti päätökseen. Kauheasti on ajatuksia ja postattavaa, mutta mun on aloitettava palaamalla vielä hieman jouluun. 

Haluan jakaa kanssasi sen hetken, jolloin minun sydämeeni syttyi joulu...sen hetken, mikä liikutti minua enemmän kuin mikään muu tänä jouluna...


Oli aaton aatto ja mä olin lähdössä kauppaan hakemaan vielä viimeisiä ruokajuttuja. Törmäsin tossa pihalla samassa kerroksessa asuvaan iäkkääseen herraan. Välillä hänen kanssaan aina tällä tarvoin törmäillään ja usein sana kaksi vaihdetaan säästä tai muusta. Viime vuoden syksyllä hän menetti vaimonsa ja muistan silloin joulun alla käyneeni koskettavan keskustelun hänen kanssaan. Tässä herrassa on jotain niin liikuttavaa...hänen silmissään ja koko olemuksessaan. Viimeisenä äitienpäivänä ennen hänen vaimonsa poismenoa näin ikkunasta miten hän oli käynyt jossain poimimassa kimpun valkovuokkoja rakkaalle vaimolleen.

No, mutta takaisin aaton aattoon...Törmäsin siis häneen tuossa kujalla...minä menossa kauppaan, hän tulossa hautausmaalta. Kävimme erittäin koskettavan keskustelun siitä, miten joulu on herkkää aikaa mutta hän on tavallaan tottunut osaansa..miten tytär tulisi joulun jälkeen pohjoisesta häntä katsomaan..miten hautausmaallakäynti on tärkeää, mutta sen kynttilän voi sytyttää koska vaan ja missä vaan jos ei hautuumaalle pääse...
Siinä jutellessamme kuulin yhtäkkiä itseni sanovan "Saanko minä halata sinua?". 
Ja siinä me halattiin ja toivoteltiin rauhaisat joulut ennen kuin jatkoin matkaani.

Mä en ole mikään naapuruston hyvänhengen luoja enkä se, kuka soittelisi seinänaapurin ovikelloa lainatakseen sokeria...Nyt kuitenkin siitä lähtiessäni tiesin välittömästi mitä haluan tehdä... Ostin kaupasta kauniin jouluisen lahjapussin ja sinne pullon glögiä ja suklaarasian. Kotona pakkasin mukaan vielä niitä aikaisemmin ylistämiäni keksejä joiden reseptiä en vielä tänne ehtinyt laittaa. Olin ajatellut keksit veljelleni, mutta nyt ne vaihtoivat lennossa omistajaa...Tämä ihana naapurini ei varmana ole pitkään aikaan saanut mitään itseleivottua herkkua...

Sinne minä sitten painuin..naapurini oven taakse soittamaan ovikelloa.
Hieman hämmentyneenä hän avasi oven.
"Anteeksi että sinua tällä tavalla vielä häiritsen, mutta minulle tuli niin lämmin olo jutellessamme tuossa ulkona, että minä halusin muistaa sinua tällaisella pienellä lahjalla" sanoin.
"Voi mitä sinä...tuossahan on aivan liikaa...Kyllä sinä olet ihana ihminen kun tällä tavalla tällaista vanhaa miestä muistat" sanoi hän... Ja taas me halattiin... Ja mä leijuin metrin ilmassa koko päivän...ja mun sydämeeni oli tullut joulu. Tästä joulussa on kysymys...välittämisestä..siitä että laittaa hyvää kiertämään..

En edes ajatellut että tämä tarina enää tästä jatkuisi. 
Olin joulunpyhät pois kotoa ja kotiuduin vasta lauantai-iltana. 
Ale-mainosten seasta löysin taitetun, kirjoituskoneella kirjoitetun kirjeen... (hei voi ihanuus...kuka enää tänä päivänä omistaa kirjoituskonetta...<3 )

"Hyvää Uutta Vuotta 2015

Sinulle naapuri, josta en tiedä edes etunimeä ja vielä kerran sydämellinen kiitos ihanasta yllätyksestä juuri joulun edellä. Olin luullut ettei jouluenkeleitä enää ole, mutta onhan niitä ainakin yksi minun kohdalleni. Olet ilmeisesti sisäistänyt tämän nykyisen tietoiskun "Lupa välittää". Olen kokenut tämän aitona hyvän tahdon eleenä, koska sinulla ei tähän ollut mitään selitettävää syytä.
Vieläkin, onnea ja menestystä tulevalle vuodelle ja kaikkea hyvää elämääsi."


Lopussa oli hänen käsinkirjoittamansa allekirjoitus...


...ehkä tämä pieni joulutarina sai sinutkin liikuttumaan ja miettimään, miten pienillä teoilla on joskus suuri merkitys <3





2 kommenttia:

  1. Voi, elämä miten ihana juttu! Ihana lukea tällaista <3. Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ihana olo tuli itsellenkin Elina...oli ihana olla osa tätä tarinaa <3

      Poista

Oi, ihanaa kun kävit kommentoimassa! Kiitos!